MARILAINEN RUKOUS

Marilaiset ovat erikoinen eurooppalainen kansa. Se ei ole koskaan unohtanut esikristillisiä uskomuksiaan. Maassa on yli 600 ”kirkkoa”, joissa marilaiset palvelevat vireästi kymmentä tärkeintä jumalaansa. Nämä kirkot ovat pyhiä lehtoja, ja marilaisten uskonto on sananmukaisesti luontouskoa.

Vierailin tänä kesänä turistiryhmän kanssa Marinmaalla eli Mari-Elin tasavallassa noin 2000 kilometrin päässä Helsingistä Keski-Venäjällä. Matka oli monella tapaa elämys. En odottanut kohtaavani niin juuristaan innostunutta ja huumorintajuista kansaa, enkä odottanut perinteiden elävän siellä nousukauttaan. Tiedotusvälineissä on valiteltu sukukansojen kohtelua Venäjällä, mutta minä olen kokenut pikemmin vapautuneisuutta ja nähnyt todisteita satsauksesta perinteitä tukevaan etno-turismiin. Yövyimme vuorimarien alueella uudessa Razdolje majatalossa, jonka emäntä painotti, että töihin otetaan vain oman kylän väkeä - nuoriakin. Marinmaallakin tiedetään, että kieli ja kulttuuri elävät vain, jos maaseutu säilyy elävänä. Kaupungeissa kieli vaihtuu helposti venäjäksi. Kaupungeissa enemmistö väestöstä on usein venäläisiä myös Marinmaalla.

 Yövyimme heinäkuun matkalla neljä yötä marilaisissa kylissä. Kyläläiset puhuivat äidinkieltään, ja ennen aterioita pöydän vanhin lausui ruokarukouksen. Rukoukset käännettiin minulle venäjäksi, ja niiden henki teki vaikutuksen: luontouskoa pidetään taikauskoisena pakanuutena, mutta rukouksissa pyydetään hyvin konkreettisia ja kauniita asioita. Rukoukset kuulostivat humaaneilta ja suomalaisen korvassa ”kristillisiltä”. Tärkeällä sijalla niissä on hyvä yhdessäolo ja rauhan ja luonnon säilymisen toive. Marilaisille tärkeän maailmanpuun voimana pidetään kykyä universaalin yhteyden luomiseen (biosfäärissä), johon saimme kuulla myös biologisia ja fysiologisia perusteluja. Puut ovat yhteydessä tosisiinsa ja voivat välittää viestejä, elämän energiaa ja yhteenkuuluvuutta maapallolla. Ne toimivat myös tämän maailman, ylisen ja alisen maailman välittäjinä. Jokaisessa lehdossa on yksi tärkeä pyhä puu: onapu.

Tähän täytyy ohimennen todeta, että luin äskettäin Tieteen kuvalehdestä tutkimuksesta, joka todisti puiden kommunikoivan keskenään. Ne pystyvät mm. varoittamaan naapuripuita tuholaisten hyökkäyksistä. Luonnosuojeluhenkinen ja humaani marilainen uskonto antoi sympaattisen vaikutelman, varsinkin kun siitä kertoi meille yksi sen parhaista asiantuntijoista.

Vizimbrin kylässä oppaanamme toimi kylässä syntynyt Irina Stepanova. Tapaamisen perusteella pidän häntä merkittävänä henkilönä, marilaisten perinteiden elvyttäjänä. Viimeisin Irinan julkaisema kirja on Kysoto - Pyhä lehto. Jo kuvateoksena kirja on upea. Se on myös hienosti taitettu. Blogini kuvat ovat tästä teoksesta. Perehdyttyäni teokseen tarkemmin huomaisin, että kirja on tarkoitettu myös oppaaksi uskonnon harjoittamiseen. Se on kirjoitettu kansanomaisesti ja mukaansa tempaavasti, ja siinä on esimerkit jumalanpalveluksien rukouksista tärkeimmille jumalille. Myös jokainen suojeltu – siis virallinen uhrilehto on luetteloitu. Kirjassa esitellään kaikki jumalanpalveluksen vaiheet ja niihin valmistautuminen hienojen kuvien saattelemana. Teksti on mariksi ja venäjäksi.

Kuva teoksesta Kysoto

Ulkopuoliselta kirja saattaisi tuntua jopa epäuskottavalta, niin ekstootisia siinä esiintyvät kuvat ovat, mutta tavattuani marilaisia ymmärrän heidän omistautumisensa muinaisuskolle. Sillä on ollut tärkeä rooli kansan kielen ja identiteetin säilymiselle vaikeina aikoina. Marilaisten uskonto oli kielletty 150 vuoden ajan aina vuoteen 1991, jolloin Neuvostoliitto lakkautettiin. Nykyään luontousko on yksi Mari-Elin virallisista uskonnoista. Lehtoihin suhtaudutaan vakavasti. Saimme havaita, etteivät ne ole turistikohteita. Kun uhripappi on sulkenut lehdon, ei sinne ole menemistä ennen seuraavaa palvelusta. Pyhässä lehdossa ei saa myöskään esimerkiksi olla humalassa, ja ennen sinne menoa pitää peseytyä, mieluiten lähdevedellä. Tätä taustaa vasten TV:ssä nähdyn Ville Haapasalon ja hänen kazanilaisten ystävien nihkeä vastaanotto pyhässä lehdossa on ymmärrettävää. He menivät suljettuun lehtoon kuvailemaan ja vitsailemaan.

Aikaa ei voi tietenkään kääntää 300 vuotta taaksepäin, kristinusko ja sen juhlat ovat vaikuttaneet marilaiseen elämään ja sen uskonmaailmaan. Marilaisessa luontouskossa onkin juuri siksi nykyaikainen kosketuspinta: luonnon kunnioittaminen perustuu tieteellisiin faktoihin, ja lukuisten henkien ja jumalhahmojen taustalla häärii Marinmaallakin Kugu Jumo, yhteinen ylijumala tai maailmankaikkeuden henki.

Suosittelen kaikille suomalaisugrilaisista perinteistä kiinnostuneille matkaa veljeskansamme pariin Marinmaalle. Vastaanotto on lämmin ja nähtävää riittää. Uudistunut pääkaupunki Joshkar-Olakin on nykyisellään yksi merkillisimmistä käymistäni kaupungeista upean Kazanin ohella. Olen kääntänyt kolme rukousta Irinan kirjasta. Ensimmäinen rukous on osoitettu Äiti maa (Mlande Ava) jumalalle, toinen metsän jumalalle ja kolmas oikeuden jumalalle Pyrisho Jumolle:

”Jumala Mlande Ava! Me ihmiset elämme hoitaen kotieläimiä, lintuja ja karjaa sekä pitäen huolta puutarhoistamme ja pelloista. Sinä olet antanut meille mahdollisuuden hyvään satoon ja vaivanäkömme antimista nauttimiseen. Jokapäiväinen leipämme ja ravintomme on hedelmä, jonka sinulta saamme. Ota vastaan nöyrin kumarruksemme ja kiitollisuutemme!”

”Suuri Metsän Jumala Seralgysh! Sinä suojelet maailmaa tuhoilta ja johdatat meitä metsän Sukso hengen suojeluksessa. Siipiesi alla suojelet meitä tulelta, vedeltä ja tuhoisilta tuulilta. Annat meille elämän ja suojaat sukumme jatkumisen. Ota vastaan suuri kiitollisuutemme!”

”Jumala Pyrishö Jumo! Sinä ohjaat elämäämme ennalta määrättyä tietä: mitä kieltä puhua, mitä asiaa palvella, miten rukoilla ja mitä työtä tehdä – sen sinä meille osoitat. Ota vastaan kiitollisuutemme!”

Lopuksi yleinen marilainen rukous ylimmälle Jumalalle Kugu Jumolle: ”Kuin pieni valkea kukka on sieluni maailman lakeudella. Sen puhtaus ja voima on sinusta riippuvainen!”

Petri Niikko 28.12.2013
Lisää kuvia Marinmaalta www.niikonmatkat.fi

Kuvitusta Irina Stepanovin hienosta teoksesta